Mäntsälän traumat

Mä näin tässä keskiviikko-torstai -yönä unta. . .

Siinä Dinglet pakkas, mut yhtäkkiä Skoda-Saniin ja vei mut MÄNTSÄLÄÄN jonnekin kuntoleirille! Noh, aattelin siinä sitten jotain sen suuntaista, että onhan kunnonkohotus tosi kiva juttu, ja aioin ottaa viikosta kaiken irti. (Se kuntoleiri kesti viikon, mut jostain syystä sinne tultiin tiistaina ja lähettiin lauantaina)
Kuntoleiri sijaitsi keskellä metsää ja siellä oli joku äijä, joka oli ilmeisesti ainut työntekijä siellä. Sinne tuli mun lisäks noin neljä nuorta ja meiät asutettiin sellaseen vajaa muistuttavaan pieneen hökkelöön. Sen hökkelön katto vuosi ja laudoista näki läpi, kun seinissä oli niin paljon aukkoja. Tais siinä yks ikkunakin olla. Jokatapauksessa asuintiloihin tutustuttiin vasta myöhemmin (eka ne oli jokseenkin normaalimman näköset).
Se mies sano meille, että nyt alkaa joku leikkimielinen kilpajuoksu-asia, joka loppuu ehkä 11.15. Kun kysyin, että mitä sen jälkeen tapahtuu, vastasi mies, että se ei tiiä. "Katotaan nyt mitä keksitään sitten" --> Ilmeisesti, tää juoksu-asia oli meiän ainut ohjelma sille päivälle.
Tulin samalla kysyneeksi, että onko sen juoksukilpailun jälkeen ruoka-aika ja kysyin tyyliin, että missä ruokala on? Mies vastasi siihen, että ei täällä mitään ruokalaa oo, ois pitäny tuua omat eväät.
Muilla kai oli ja mä olin sillai, että vitun hieno homma.. Täällä metsän keskellä ei ole mitään kauppaa, eikä mulla ole edes autoa. Intin siinä sitten, että eikö me maksettukin tästä saakelin leiristä(leiri makso 10 euroa) ja, että eikö tähän nyt kaiken järjen mukaan kuulu ruoka ja suihku! (sitäkään ei siis ollut) Mies tuumi tähänkin, että ei tiiä ja katosi jonnekin.
Meidät jätettiin yksin tekemään sitä kilpalua ja lähdin sitten suorittamaan sitä jotain rataa(mikälie olikaan). Kun tulin sellaseen kohtaan, jossa piti työskennellä ryhmän kanssa, huomasin että mun ryhmä ei ollukaan mukana koko hommassa. Huutelin yksin sieltä radalta, että tulkaa nyt auttamaan, mutta mun ryhmä istu mökissään kaikessa rauhassa. Kirosin kaikki maan alimpaan helvettiin, koska sentään ite yritin tehä tällä paskaleirillä jotain!
Lopulta luovutin ja painelin mökkiin, joka siis oli se laho hökkelö. Alko sataa kaatamalla ja mökki vuosi läpi. Tilaa oli just-just sillai, että kaikkien sängyt(puiset asiat, ilman patjaa tai mitään) oli kaikki vieri vieren seiniä vasten. Siellä sitten istuin epätoivoisena valmiina itkemään, kunnes luovutin ja soitin dingleille apua!
Dinglet kuuli mun kauppa-ahdinkoni, koska mulla oli mukana vaan muutama ruisleivän kannikka. Ja suostu tulemaan viemään mua kauppaan. En tiedä miks ne ei hakenu mua kokonaan pois, sain luvan lähteä jo perjantaina, tosin.
Dinglet vei mut Mäntsälän keskustaan, josta ilmeisesti ostin ruuat koko viikolle(muistan vain voittaneeni 200 euroa ja syöneeni sorbettia, mut whatever). Sitten mut ilmeisesti hylättiin takas sinne paskaleirille Mäntsälän syvimpään metsään, dinglet oli pahoillaan ettei voineet luovuttaa mulle Skoda-Sania koska tarvitsivat sitä itse.
Epätoivoissani miettin, että miten selviän ilman suihkua 4 päivää, ja suunnittelin jo soittavani Nee:lle hätäpuhelua... Kunnes heräsin.

Noh, unessa itsessään ei ollut mitään hauskaa tai järkeä.... Mutta mitä tää kertoo? Ilmeisesti ainakin sen, että mulla on oikeesti jotain syviä traumoja vieläkin jäljellä!? Ja toi mies, joka piti tota paikkaa oli just sellanen, kun se koko koululaitos "En tiiä mitään, mistään...Öhöhöööö" -Tyyppi! :O

Toivottavasti tälläsia unia ei tule lisää, vaikka se varmaan kertookin kaiken mun syvimmistä tunnoista ja peloista. O___O Hrrrr...