Onnistumisia ja ihastumisia

Ihanaa eikö? Laihduin mun lihomani kilon takaisin! T^T Juhlan kunniaksi herkuttelin eilen :) Nyt oottelen vaan synttäreitä ja juhlin sillon seuraavaksi. <3 

Mulla oli tänään töitä ja päivä tuntu loputtoman pitkältä :P Huomenna ois vielä samanlainen satsi ja sitten nautin kiireettömästä sunnuntaista HBHB:ta päivitellen <3 

Viimeaikoina oon vähän pohtinut ihmisuhteita. Ihmiset jotka tuntu aluks läheisiltä, ei välttämättä koe samoin kun mä. On surullista huomata, ettei olekaan yhtä tärkeä toiselle kuin toinen on itelle. :( 

Musta tuntuu, et annan itteni kiintyä ihmisiin liikaa. 

Mä vieläkin saatan pohtia ja katua kauan sitten päättyneitä ystävyysuhteita joiden toivon menneen eri tavalla. Siks mun on vaikea riidellä kenenkään kaverin kanssa, koska nykyään on niin helppo katkasta välit ja siirtyä toiseen sopuisampaan ystävävaihtoehtoon. On tosi vaikeaa hyväksyä se fakta, että on koska tahansa korvattavissa kenellä muulla tahansa. Ne ihmiset joiden luulin olevan rinnalla aina, ei olekaan ehkä ihan sitä mitä luulin. 

Samaa kaavaa noudattaa myös mun ihastumiset. Kun mietin näitä, niin oon yhä enemmän alkanu pohtia, että ihastun ihan vääriin ihmisiin. Miksen ihastu siihen tyyppiin joka tuntee samoin? 

Valitsen aina sellasia tyyppejä, jotka ei tunne samoin, tai joille olisin yhtälailla korvattavissa. Mutta kun jossei tunne sellasta kipinää jonkun kanssa, niin miks antaa toiselle turhaa toivoa? Mä ihastun tosi harvoin ja kun niin vihdoin ja viimein tapahtuu, se on nimenomaan se kipinä. Mun jotkut tyttökaverit ei oo menneet sen kipinän perässä ja kohdanneet tulevia miehiä ja ties mitä. Mutta mulle se ei vaan riitä? Jos kipinää ei oo, en anna edes mahdollisuutta. Eihän se ole loppujen lopuks keltään pois, jos päätän olla näin vaikea. 

Tällä hetkellä yks ihminen kiinnostaa mua, vaikka päätin etten ihastu nyt kehenkään. Aluks tää oli uutta, kivaa ja jännittävää, koska tykkään ihastumisen tunteesta, se on ihanaa. ^-^ 

Nyt en malta oottaa, että pääsen tästä yli ja jatkamaan elämää. Koska tää ihminen on mahdoton ja typeristä typerin tavoite, sama kuin olisi mies kuusta. Koko homma tuntuu typerältä ja masentavalta. :P 

Taas kerran väärä ihminen, väärä aika, väärä paikka. … joka kerta näin. 

Tän kevään piti olla ystävien aikaa, nyt kaikki tuntuu vaan pysähtyneen ja junnaavan paikoillaan. Tunnen olevani katkera ämmä, enkä pääse tästä tunteesta yli. 

Plääh. :P Oiskoihan korteista apua..? -_-'

PS. Ihastumisista toipumiseen auttaa aina tää <3