Sandellin näyttely

On niin paljon asiaa mistä kirjoittaa! Aloitetaan Sandellin näyttelystä! 

Oltiin siis Nee-Chanin kanssa Sandellin purkutalo-installaatio näyttelyssä nimeltä Kivijalkoja. Näyttelyssä siis asteltiin purkamisvalmiin talon sisälle ja tutustuttiin eri huoneisiin, jotka olivat itsessään taideteoksia. O_O Idea itsessään oli aivan mahtava, tosi mahtipontinen ja kunnianhimoinen. Ootin näyttelyä pelon sekaisin tuntein! XD Olin nimittäin nähny muutaman kuvan näyttelystä jo etukäteen vilaukselta ja ne oli pelottavan näkösiä. Lisäks Sandell oli kertonut suunnitelmistaan talon varalle. . . 

Kuvat on huonoja, koska kännykkä! Eivät tee oikeutta, mutta toivottavasti ees jonkinlaisen kuvan saa tästä mahtavasta näyttelystä! <3

Noh, heti ovella oli kuistilla sellanen rauhallinen ja tervetullut fiilis joka sai miettimään, että kummitteliko vanhassa talossa. 

Astuttiin sisään Nee-Chanin kanssa rohkein mielin ja suunnattiin ensimmäiseen pimeään huoneeseen. Huone oli muuten yksinkertainen lukuunottamatta muutamaa valonlähdettä ja valaistuja keittiön kaappeja joista löytyi kaikkea jännää. Mulla tuli huoneesta vähän laboratorimainen fiilis! O_O Sen fiiliksen aiheutti toisessa huoneessa hyrräävä tuuletin. Hurina ei siis varsinaisesti kuulunut tähän huoneeseen, mutta mulle se toi just oikean fiiliksen. 

Seuraavaan huoneeseen mentiin verhon läpi. Huone oli Nee-Chanista rauhallinen ja ihana, sillä se tuoksui ihan tallilta ja siellä oli seinällä hevosen jouhia sekä valoilmiöitä jotka liikkuivat. Taideteos ikään kuin liikkui kokoajan, koska tuuletin hyrräs jouhiin vauhtia ja jouhet taas loivat seinälle valoja ja varjoja. Sitä tutkailua varten oli keskellä lattiaa myös istumapaikka katselijalle. Mä tykkäsin jouhia enemmän vastakkaisella seinällä olevasta siiman ja helmien yhdistelmästä, joka loi myös omia kuvioitaan seinille. 

Kolmanteen huoneeseen piti mennä yksin. Nee-Chan meni sillä välin neljänteen huoneeseen ja juuri kun ehin tutustua omaan huoneeseeni kuulin Nee-Chanin huudon. Neljäs huone oli niin jännittävä, että Nee-Chan oli säikähtäny sitä tosi paljon! O___O 

Noh, oma huoneeni teki muhun suurimman vaikutuksen. Se oli tosi rauhallinen ja vaalea huone. Mua silti pelotti tosi paljon jostain syystä siellä ja olotila oli jännittyny ja rauhaton. Keskellä huonetta roikkui naisen torso ja jälleen kerran valot ja varjot loivat lattiaan ja seinälle kuvioita, tällä kertaa puun oksistoa. Nurkassa oli nariseva tuoli jolle istuin. En tiedä kuuluiko tuolin narina myös taideteokseen, mutta musta se sopi tilanteeseen karmivan hyvin. Huoneen nurkassa oli paperirullia ja peili, ikään kuin jotain olisi jäänyt kesken. Peilin takana oli paikka johon valo oli kerääntynyt hyvin, joten se kiinnitti heti huomion kun huoneeseen astui. 

Kun tulin ulos, oli Nee-Chan vielä neljännessä huoneessa. Nee-Chanin vihdoin tultua ulos, se totesi; "Mun on ehkä päästävä tähän huoneeseen vielä uudestaan." Ehkä siksi, että neljättä huonetta oli kohkattu niin paljon, en kokenu sitä niin vaikuttavaks kun edellistä. 

Neljännessä huoneessa oli tapahtunut jotain järkyttävää. Keskellä lattiaa makasi "ruumis". Ruumiista kulki vana muurahaispesätarpeita muistuttavaa ainetta ja seinälle oli heijastettu videota muurahaisten loputtomasta kulusta pesässään.  Toisella seinällä oli vanhanajan ruiskuja ja niiden alla lattialla läntti joka muistutti verta. Veressä oli vielä leluauto, joka sai mut pohtimaan, että mitä se siellä tekee. Huone oli jotenkin surullisen olonen, näin jälkeenpäin mietittynä. Toisella puolella oli tuoli jossa sai istua. Kuljeskelin ympäri huonetta ja pohdin syitä tälle kaikelle. :O Ruumis toi myös rauhattomuutta, kokoajan mietti, että mitähän maton alla on. :O 

Näyttelyn jälkeen analysoitiin vielä paljon kuistilla ja kiipesin puuhun! <3 

Tykkäsin tosi paljon ja oon ilonen, että pääsin vastoinkäymisistä huolimatta käymään! Vaikuttava näyttely ja mun eka installaatio jossa oon ikinä käyny! ^-^ Lisää tällasia näyttelyitä, kiitos! :3 

Huaaah!! Siinä kaikki tällä kertaa, seuraavaksi on vuorossa kartanoreissusta ja lintsistä! ^-^/// Päivitykset vaan kasaantuu, mutta pikkuhiljaa otan kiinni! <3